Kiipeilin. Sieltä oli näkymiä.

Klikaten näkymät laajenevat.

Mäenharja oli siinä määrin epäedullinen paikka, että siellä asusti verenhimoisia villipetoja, joiden kanssa joutui viihtymään kameroinnin ajan samassa aitauksessa. Suurta mielenkiintoa osoittivat outoa vierasta kohtaan, mutta pysyivät kuitenkin vähintään 0,3 metrin päässä. Jännä oli vierailla haassansa (kiesus mikä sana tuo 'haassansa').

Kuvakompositiosta tuli jokseenkin viehkeä, mielestäni. Voi olla, että filmikamerointiyritykset näyttävät myös vähän laadukkaammilta, kunhan ne joskus saa kehitettyä / skannattua.

Mäeltä laskeutuessa myös arvon rouvasväki lähti iltalypsylle, ilman sen kummempaa ohjastamista, tietä pitkin kävellen. Viekkaita elikoita!

Mäen alla oli päivän Trabant. Ritilä! Jääkuutiovalot! DDR-tarra! Näppärä bungee cord pitää takakontin sulki ajon aikana, palvellen tehtävässä ilmeisen paljon paremmin kuin varsinainen lukkolaite.

Castrol-tarra oven nurkilla juorunnee solmitusta sponsorisopimuksesta öljy-yhtiön kanssa, joka tuleekin noilla kaksitahtilubrikantin kulutuslukemilla vähintäänkin tarpeeseen.