Vanhan kotimaan totuushan on, että mikä tahansa asia menee aivan perseelleen, jos väliin lasketaan yksikin virkailija. No, näin taisi käydä nytkin. Erasmus-tukien tosiaan piti tulla viimeistään päivälleen kaksi viikkoa sitten. Ei ole kuulunut mitään sen enempää minulle kuin kollegalleni toveri A:lle. Koululta sähköpostiin tai puhelimeenkaan ei vastaa kukaan (!). Teutooniset virkailijaystävämme sanovat, että "bud wee have zent all ze papiers!". Ideat alkavat olla vähissä. Pitää varmaan panostaa viimeiset rahat lentolippuun ja tylsäteräiseen kirveeseen.

Kröhm. Kyttä    juttu. Mutta vituttaa nyt siis kuitenkin ja ankarasti. Ei ole kovin pitkään enää varaa vartoilla.

Jäniskevennyksenä loppuun:

Vanha kunnon vauhtipahvi on yhä yleinen kulkuneuvo. Ja miksei olisi, kun tästä maasta ja Länsi-Saksastakin löytyy useita firmoja, jotka rahaa vastaan lusikoivat Trabantin konepellin (-pahvin) alle rautaisannoksen (pahveis-) nykyaikaista Volkswagenin nelitahtitekniikkaa. Elinsiirrossa Trabantin oma kaksitahtinen kaksisylinterinen korvataan useimmiten VW Lupon 1,4-litraisella. Kuvan yksilössäkin on VW:n kone, mutta se onkin ollut siellä jo vuodesta 1990 (merkintä takaluukussa, käyntiääni jne. toimivat hyvinä tunnisteina, huolimatta vääränlaisesta maskista keulalla).

Ei jäänyt muuten eilen havaitsematta, että oli tiistai. Jostain syystä juuri tiistai on hapankaalikansan opiskelijoille se bailupäivä. Demonstroiden pohjoisen junteille keskieurooppalaisen sivistynyttä juomakulttuuriansa vetivät he eilenkin ihan pelti (pahvi) kiinni. Hirveä mökä. Ainoastaan alikehittyneet, lapset, saksalaiset ja muut vajaamieliset pitävät kovista äänistä ihan vain sen takia, että ne ovat kovia ääniä. Suurena vapauden ja liberalismin kannattajana en kuitenkaan haluaisi heiltäkään kieltää vuvuzeloja (vuvuzela on se etäkatselimen jalkapallo-ohjelmista tuttu muovinen höökitorvi). Haluaisin vain vastaavasti itselleni vapauden heittää lasipullolla jokaista sellaiseen puhaltelevaa idioottia.