Menin sitten vahingossa maistamaan paikallista perinneruokaa. Niin tarkasti kuin olenkin yrittänyt itseni pitää siitä erossa! Hiivaklössejä olivat, eli paikallisemmin Hefeklößen. Ennalta en tiennyt mitään, joten suruitta tilasin niitä ruokalan tiskiltä, hintaan 1,80 €.

Lautaselle lapioitiin kaksi kimmoisaa taikinapalloa ja niiden päälle mustikka-luumukeitto. Tässä vaiheessa aloin aistia vaaraa. Enkä suotta. Kuulat tuntuivat suussa superpalloilta ja soosin maku oli lähinnä päällekäyvän imelä. Pallot maistuivat lähinnä raa'alta sämpylätaikinalta...

...mikä myöhemmin selittyi internetiä lukemalla sillä, että ne käytännössä myös ovat raakaa sämpylätaikinaa. Siis: vettä, vehnäjauhoja ja hiivaa. Pyöritellään sämpylän kokoisiksi palloiksi ja höyrytetään. Tarjoillaan imelän soosin kera. Ja obst obst! Tämä on pääruoka eikä mikään Veikko Hurstin jälkiruokaherkku! Mutta ainakin maha täyttyi. Kaasulla nimittäin. Röp!

Täällä on siis ihan riittävästi syitä välttää paikallisia perinneruokia. Vai mitäpä tuumaatte vaikkapa Saumagenista, jonka eräs versio menee kutakuinkin näin:

1) Etsi sika

2) syötä sialle sipulia, porkkanaa, pottuja, viininlehtiä ja mitä nyt löydätkin

3) vartoile hyväksi näkemäsi aika (puolesta tunnista pariin tuntia)

4) moraa possulta valtimo auki

5) avaa possu mahapuolelta

6) kerää possun mahalaukku talteen, tee solmu molempiin päihin

7) keitä possun mahalaukku kaikkine puoliksi sulaneine vihanneksinensa

8) tarjoile kera hapankaalin ja oluen.

Hurggggh. Eikä siinä vielä kaikki. Kälberfüße on se osa vasikan koivesta, joka jää jäljelle, kun poistetaan liha, luu ja nahka. Siis: rasvakudosta ja jännettä. Tämä kattaus sitten uppopaistetaan ja nostetaan lautaselle. Nam.

Semmelknödel on sitä, kun laitetaan myllystä läpi eiliset sämpylät, munia, maitoa, sipulia, voita ja vehnäjauhoja. Tämä massa sitten tietenkin uppopaistetaan (köyhät keittää vedessä), sellaisina lihapullan kokoisina palleroina. Nam.

Labskaus. Kaiva kaapeistasi esiin sikanautaa, sipulia, perunaa, silliä, punajuurta, suolaa ja pippuria. Ethän ehtinyt pistää myllyä pois? Nyt nimittäin painat kaikki ainekset taas sen läpi. Nostelet tahnan kattilaan, keität. Myyt raumalaisille merimiehille, jotka kutsuvat sitä lapskoussiksi. Nam. Kuva alla.

Välikevennyksenä (-voiteluna?) mainittakoon, että Schmalzia (eli ihraa) saa ruokakaupasta peltipurkissa kuin tonnikalaa konsanaan. Siitä on mukava sitä sitten nostella leivän päälle. Nam.

Eisbein on possua. Tai oikeammin possun koipi. Kaikkine luinensa ja lihoinensa, hapankaalilla ja kaljalla säestettynä. Toisinaan mukana komppaa myös hernetahna.

Niin, ja Leberkäse on muuten "maksajuusto", jossa tosin ei ole maksaa eikä sen koommin juustoakaan. Maksamakkaraa se hieman muistuttaa, mutta on todistajanlausuntojen mukaan hieman höttöisempää, maultansa "keittokinkun ja HK:n sinisen välimuoto". Ota siitä nyt selvää. Minä en taida. Onneksi jää suurin osa noista perinnejerkuista maistamatta liharajoitteisuuden ansiosta!