Mikähän hiiden matkakuvablogi tästäkin on tulossa. Tämähän on kuin virtuaalista lomadiojen heijastamista virtuaaliselle valkokankaalle virtuaalisessa olohuoneessa, jonka sohva hiostaa hanuria eikä vieraat viitsi kysyä lupaa käydä vessassakaan välillä ettei isäntäväki paheksu.

No kuitenkin. Jospa esittelen sen näkymän, joka ensimmäisen kerran verkkokalvoilleni heijastui noustessani kiskobussista Schmalkaldenin rautatieaseman ratapihalle.

Hnngh. Melkoisen itä-änkyrä on asemarakennus. Heti aseman takana on yhdistetty hotelli / moottoripyöräkorjaamo.

Lepuuttakaapa muuten silmiänne tuossa uskomattoman miehekkäässä kübelwagenissa. Kyllä militantti-trabantti on eri hieno vekotin; siksi sen hinnatkin keikkuvat mobile.de:ssä viiden ja kahdentoista tuhannen euron välillä.

Asiaan täysin liittymättä: Täällä on meneillään jonkin sortin juhlaviikko, jonka varsinaisesta sisällöstä ja tarkoituksesta emme ole päässeet selvyyteen toveri A:n kanssa. Mutta kuten muutkin näiden vajaamielisten juhlat, lopputulema on pääasiallisesti melua ja kaljaa. Alla jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka teutooni tekee kaikkensa saadakseen maksimoitua oluen sisäänoton valitulla aikavälillä.

Kalijjakaravaani toimii siten, että se nykäistään paikalle, kytketään sähköihin, heitetään kylmälaitteet napista päälle, avataan veivaamalla markiisi auki ja rock rock. Kontti nielee sisäänsä kolme täysimittaista oluttynnyriä ja niiden käyttämän hiilidioksidipainepullon. Tynnyreistä on vedetty letku vaunun keskelle, jossa on kaljahanat. Hiukan vielä veivaamalla tuohon kärryn sivuille aukeaa molemmin puolin asiakaspaikat. Nyt baarimestari vain sitten hyppää vaunuun sisälle ja alkaa ottaa tilauksia vastaan. Marvelöösiä! Ja taas pääsee latkimaan.